Jos kalaan haluat mennä nyt...
Tarkoitus olisi mennä viikonloppuna kalaan ja en ole vielä uusinut kalastuslupiani. Normaalisti nykytekniikka hoitaa homman kivuttomasti:
kalakortti.comiin vain ja sitten maksut sisään, eikä aikaakaan kun lompakossa on lupa. Niinhän sen
pitäisi toimia, mutta on melko todennäköistä, että jos jättää jotain viimetinkaan, järjestelmät eivät toimi. Jotain teknisiä ongelmia sivustossa kuulema. Yritin sitten selvittää, että mitä lupia Vanhankaupungin lahdelle tarvitsee. Se Etelä-Suomen läänin viehekalastuslupahan ei tietenkään nimittäin kata samalla tavalla Helsingin aluetta kuin pelkkä Helsingin lupa. Sehän olisi aivan liian helppoa. Yritin sitten metsästää netistä kunnollista tietoa siitä, että tarvitsenko sinne nyt sitten minkälaisen luvan. On suvantolupaa, koskilupaa ja eri päiville erilaisia vuoroja, maksuja ja rajoituksia. Hermothan siinä menee.
Minulla on liian lyhyt kepakko, surkeassa tilassa oleva siimanräystäke, läjä kalankuvia joista en todellakaan jaksa tietää ovatko ne uistimia, lippoja, lusikoita, kuvia vai mitä perkeleitä. Ajattelin viskoa niitä sinne veteen ja jäädä todennäköisesti kuitenkin saaliitta. Eikö siis ihan riittäisi se 50 euroa, joka siihen lääninlupaan ja kalastuksenhoitomaksuun menee, häh?
EDIT: Vika oli korjattu ihailtavan ripeästi ja lompsassa komeilee nyt vuoden 2006 lupa. Jee!
Viikon se ottaa
Täytyy myöntää, että olen erittäin helpottunut siitä, etten buukannut ensimmäistä oikoja-aikaa viikon päähän viisaudenhampaiden vetämisestä. Haavat ovat selkeästi parantuneet hyvin, mutta en päästäisi vielä minkään asteista instrumenttia lähellekään takarivin kuoppia. Nyt on ensimmäinen vuorokausi takana ilman särkylääkkeitä. Päässä on ukkosenilman tulon aiheuttamaa painetta muistuttava kiristys, muttei enää varsinaista särkyä. Tähän asti joka päivä ja ilta on pitänyt ottaa lisää nappia. Kipu on ollut sinänsä omituista, että se ei lainkaan hiivi ja varoita, vaan ensin ei satu ollenkaan ja sitten tuntuu seuraavassa sekunnissa siltä, että pää halkeaa. Suosittelen siis lämpimästi säännöllistä särkylääkintää. Antibioottikuuria en saanut, eikä näemmä tarvinnutkaan sillä paranivat vallan mainiosti ilmankin. Olen helpottunut, että ei tarvitse enää survoa kipulääkkeitä kurkkuun. En nimittäin ole mikään maailman suurin nappien ystävä, pysyttelen mielummin erossa niistä.
Söin ensimmäiset päivät pelkkiä keittoja ja nyt kun viikko tuli täyteen, uskaltauduin jo syömään pastaa. Itse syöminen ei ole nimittäin sattunut, mutta aina pureskelemisen jälkeen leukoja on alkanut särkeä enemmän. Jätin siis suosiolla kaikenlaisen pureskelun väliin. Vieläkin huomaa, että kaikki ei ole ihan kunnossa, joten pysyttelen helposti sulavassa ja pehmoisemmassa ruoassa. Ei vieläkään varrasleipää siis... niisk. Plussaa: pari kiloa katosi vahingossa, kiitos säälittävän ruokailurajoittuneisuuden.
Fuskasin kahdessa asiassa: poltin tupakkaa jo vuorokauden päästä operaatiosta ja sorruin hammastahnan käyttöön neljän päivän jälkeen. Kumpaakaan ei saisi käyttää viikkoon leikkauksen jälkeen, ettei haavaan mene pahoja kemikaaleja. Ensimmäiselle minulla ei ole mitään muuta selitystä kuin että olen pässi, siinäpä se. Toiseen sen sijaan... Se joka väittää että on ihan riittävää pestä hampaat pelkällä harjalla ilman hammastahnaa, valehtelee. Minä en halua elää viikkoa ilman hammastahnaa, piste. Jos ei ole aivan pakko. Vaikkapa autiolla saarella. Vaan ei vapaaehtoisesti, ehei.
Viikon päästä sitten tuleepi kuminauhat taaimmaisten hampaiden ympärille. Olen yrittänyt ajatuksen voimalla liikuttaa hammasriviäni taaksepäin. Olen hauskuuttanut itseäni ajatuksella siitä, että itse asiassa särky ei johdukaan viisaudenhampaista vaan siitä, että kauan kahleissa olleet hammasparkani ovat alkaneet ihan itse liikuttaa itseään taakse päin ja kipu johtuu siitä. Olisihan se kiva mennä hammaslääkäriin ja siellä sanottaisiin, että ohhoh, nämähän ovat niin hienosti vetäytyneet, että laitetaan suoraan raudat suuhun eikä mitään niskavetoja! Saahan sitä unelmoida :)
Kahta hammasta tyhmempi
Eilen se sitten oli, viisaudenhampaiden poisto. Kaksi lähti, kaksi jäljellä. Pussissa makaavat yllättävän pienet hampaannysät. Jännitti etukäteen todella paljon, vatsanväänteitä ja kalvennutta naamaa riitti. Näin jälkikäteen tuntuu vähän tyhmältä, että pelkäsin niin paljon. Koko projekti oli elämäni mukavin hammaslääkärikäynti. Lääkärini Christian Nyman oli rento äijä, joka sai minut vapaaksi paniikista viidessä minuutissa. Tunsin todella, että minusta pidettiin huolta. Kysyivät haluanko, että doupataan ja aluksi kun jännitys oli jo laantunut pohdiskelin, että en kai nyt mitään rauhoittavia tarvitse... mutta kun kellistyin siihen karmivaan tuoliin, pyysin saada antaa lausuntoni uudelleen ja sanoin, että pistäkää doupaten, turha tässä on kärvistellä jos vaihtoehtojakin on. Mönjää suoneen ja sitten jutusteltiin lääkärin kanssa purjehduksesta ja vanhoista harrastuksistani. Minua pyydettiin menemään lepäämään huoneen ulkopuolella olevalle laverille ja ajattelin, että varmaan pitää odottaa kunnes aine alkaa vaikuttamaan. Kävikin sitten ilmi, että homma olikin jo ohi. Makasin hyvässä kännissä laverilla tekstareita lähetellen ja odottelin, että isipappa saapuu noutamaan minut. Ilman saattajaa kun ei saa lähteä jos on doupattu, eikä ihme. Meno oli sen verran huteraa. Kyllä suussa tuntee, että jotain sieltä on kadonnut, mutta kipuja ei ole ollut ja naama on täsmälleen saman näköinen kuin lääkäriin mennessä.
Ennaltaehkäisin turvotusta syömällä vähäsuolaisesti ja juomalla paljon vettä edellisenä päivänä. Samana päivänä pidin kylmähaudetta poskilla 20 minuutin jaksoissa, pitäen puoli tuntia/tunnin väliä. Tuon taisin tehdä yhteensä neljä kertaa illan aikana. Makoilin puoli-istuvassa asennossa, juoden valkoista teetä ja vettä sekä otin parit torkut. Illalla oli pyykkitupa, joten menin ja rehkin pari tuntia pyykkien kanssa, kunnes haavat alkoivat tihkumaan ja vetäydyin takaisin makuulle. Yötä varten olin rakentanut sänkyyn kevyen korotuksen, kuten jos olisi flunssassa.
Haukottelu on hankalaa ja unohdan jatkuvasti puolessa välissä lausetta mitä olin sanomassa, mutta muuten ei mitään ongelmia. Ihan loistavaa! Lääkärin mukaan alaleuankin viisaudenhampaat pitäisi vetää ja totesin, että heti kun oikomishoito antaa myöten, tulen poistattamaan ne, kun tämä kerran oli näin kivutonta! Ei pelota yhtään mennä uudelleen! Hyvä lääkäri näköjään tekee hyvää jälkeä.
Vainoharhaa pääsiäisen alla
Normaalisti sitä olisi iloinen, että edessä on näin pitkä viikonloppu. Nyt ei ole. Tuntuu siltä, että vapaapäivät menevät kuitenkin nopeammin kuin työpäivät, joten tiistain hammaslääkärikäynti tuntuu varmasti tulevan nopeammin kuin luulisi... Alkaa pelottamaan. Ja vainoharhat iskevät. Hampaita pestessä tarkkailee ikeniään, päivän aikana ei voi olla kielellä räpläämättä jokaista pintaa, ollen aivan varma, että ennen tiistaita jokin valtava tulehdus iskee. Alaviisaudenhampaiden yllättävä kenkkuilu. Tai vähintään flunssa, jotta piinallinen operaatio kokonaisuudessaan pitkittyisi repien hermot kappaleiksi. Olisi jo ohi!!!
Kiirastorstaille tunnelmat ovat siis vallan sopivat. Hyvää pääsiäistä kaikille säädyille!
"Ei voi saada noin montaa kutosta peräkkäin"
Pelastava puhelimen piipitys. Kaivattu ja tervetullut. Maailman suloisimman Pez-Porsaan Pezzyn maailmalta tuliaisiksi tuonut iihana ystävä kutsui kuikkailemaan. Pari erää maailman raivostuttavinta noppapeliä siiderin ääressä ja tunnelman luulisi tasaantuneen perjantaiksi.
Taantuma tenava-aikaan
Mistä tietää että on vanha? Siitä, että omaan vaatekaappiin ilmestyvät taas Hai-saappaat ja kurapuku. Ilmeisesti kurapuvuton ja kumisaappaaton vaihe elämästä kestää korkeintaan 20 vuotta. Minulla on ollut aidosti ikävä kyseisiä varusteita. Kerran olisi ollut ihan kaupungissakin hyötyä kun yhdeksän vuotta sitten Helsinki tulvi yhdessä päivässä niin, että pääteillä oli polveen saakka voimalla virtaavaa vettä. Muistan potkaisseeni suosiolla kengät jalasta ja tassutelleeni Mäkelänkadun yli paljasjaloin. Autot sammahtelivat ympärillä tulvan kastellessa moottorit ja koko kaupunki oli melkoisessa kaaoksessa.
Nainen voi mitä ilmeisimmin shopata missä vain. Olen jo todistanut apteekissa shoppaamisen täysin luonnolliseksi, joten tavallaan en yllättynyt kävellessäni Saukkolan Saupartista ulos Hai-saappaat ja maastonvihreä kaksiosainen kurapuku kainalossa. Oli niin hienot! Ja halvat! Aina välillä sitä onnistuu todistamaan itselleen naisellisen hömppäpuolensa niin perusteellisesti, ettei voi kuin nauraa. Samalla reissulla onnistuin nimittäin kävelemään
Diverssikauppa Kasvihuoneilmiöstä ulos ilman ainuttakaan ostosta. Siis täysin sertifioidusta aarreaitasta. Mitä järkeä siinä sitten oli? Onko tämä nyt sitä kuuluisaa naisen logiikkaa?
Haisuli
Miksi lounaalla tuntuu loistavalta idealta laittaa tuoreen porkkanaleivän päälle kunnon siipaisu tujua valkosipulimurskaa, vaikka pitäisi ymmärtää, että jos menee kohta bussiin istumaan, aiheuttaa äärimmäistä hajuhaittaa vierustovereille? Toki tuore valkosipuli haisee paremmalle kuin vanha, mutta silti kohtuuttoman ajattelematonta toimintaa itseltä. Istuin bussissa kaivellen kuumeisesti käsilaukkua, josko sinne olisi eksynyt purkka, kurkkupastilli tai mikä tahansa hajun tappaja. Löysin kulahtaneessa kääreessä lojuvan karkin, jonka sujautin pikaisesti suuhun, toivoen, että strategisesti valitsemaltani lastenvaunuvälikön pikkupenkiltä ei leviäisi kovin kaameaa löyhkää ympäri bussia. Samaan aikaan kun vanhempi rouvashenkilö kapusi keskiovesta rollaattorin kanssa ja jouduin vaihtamaan paikkaa, suuhuni levisi kyseisestä "karamellista" niin järkyttävä maku, että meinasin oksentaa. Silmät vedessä istuin jonkun pahaa-aavistamattoman matkustajan viereen haisemaan ja etsin käsilaukusta rutatun käärepaperin. Carmolis. Mitä halvattua carmolis-pastilli teki laukussani ja vielä parempi kysymys, miksi siinä ei ole punakeltaista varoituskäärettä tappavasta mausta? Mausta tuli mieleen lapsuus ja mummin carmolis-tippojen nimeen vannominen, joten jokaiseen flunssaan piti ottaa niitä kammottavia yrttilitkuja. Imeskelin melkein itkua vääntäen pastillia, koska en voinut sitä uloskaan sylkäistä ja pohdiskelin, että hajun kannalta on muutamakin vaihtoehto, joista mikään ei tuntunut houkuttelevalta. Joko haisen vahvasti seniilille papalle carmoliskaramellin takia, haisen edelleen ylenpalttisesti valkosipulille tai mikä pahinta, carmoliksen ja valkosipulin kaamealle yhdistelmälemulle. Carmolis lensi kaaressa ajoradalle kun hyppäsin bussista ulos. Suussa poltteli vielä tunti sen jälkeenkin.
Miksi oi miksi valkosipulin pitää olla niin hyvää, että sitä nähdessään unohtaa täysin seuraukset ympäristölleen?
Toivo parasta, pelkää pahinta
Tänään tuli oikojalta meiliä, että minulle pitää varata ensimmäisen oikojakäynnin jälkeen heti viikon päähän uusi aika. Sain hieman tarkemman selostuksen, että ensimmäinen käynti silloin 2.5. kestää vain 10 minuuttia ja sen aikana laitetaan poskihampaiden väleihin pienet kuminauhat, joilla "avataan hammaskontakteja". Kumppareiden tarkoitus on siis tehdä hampaiden väliin sen verran tilaa, että seuraavalla viikolla 9.5. sitten saadaan laitettua poskihampaiden ympärille renkaat (siveysvyöt tuhmille hampaille!), joihin sitten niskaveto kiinnitetään. Olinkin jo ehtinyt lukemaan netistä asiasta. Todennäköisesti siveysvöiden lisäksi muihin siirrettäviin taaempiin hampaisiin laitetaan "raudat", jotta ne saadaan parin kuukauden aikana kiskottua taaemmas ja tehtyä tilaa eturivin kurittomien hampaiden suoristamiseksi. Eihän tuohon operaatioon ole kuin kuukausi, mutta se tuntuu olevan hyvin kaukana, koska ensin pitäisi selvitä viisaudenhampaiden poistosta.
Tottakai olen taas kaiket illat surffannut netissä etsien erilaista tietoa siitä, miten voisin mahdollisesti edistää kaikin voimin paranemista ja toivottavasti ehkäisemään pahinta turvotusta. Poistoa seuraavana viikonloppuna pitäisi nimittäin juhlia synttäreitä ja hamsteriposkena bilettäminen ei jotenkin tunnu houkuttelevalta ajatukselta. Suunnitelmanani on juoda litratolkulla vihreää teetä ja vettä, jotta nesteet kiertävät, eivätkä jämähdä poskiin... Minulla on ihan tarpeeksi traumaa pyöreistä poskistani ilmankin, että ne paisuvat muistuttamaan ahnetta oravaa...
Saan tietenkin lääkäriltä sitten hoito-ohjeet, mutta koska olen malttamaton luonne, selvitin jo hieman etukäteen itse. Netissä tehdyn minitutkimuksen seurauksena seuraavaa listaa kannattanee seurata:
Ensimmäisen vuorokauden aikana poiston jälkeen
- Jääpakkaus, kylmä pyyhe tai vastaava käytössä vartti kerrallaan, sessioiden välissä puolesta tunnista tuntiin.
-Aikaa kannattaa viettää makuuasennossa, mutta pää kohotettuna esim tyynyjen varaan tms. Verrannollinen varmaan asentoon, joka esim kovassa flunssassa on paras mahdollinen.
- Ei tupakkaa ensimmäisen vuorokauden aikana, sillä se pahentaa vuotoa
-Ei saa räplätä haavakohtaa sormella, kielellä tai muutenkaan.
Muut toipumisajan ohjeet
- 48h jälkeen ei enää jääpakkauksia, vaan lämmintä hoitoa esimerkiksi kuumavesipullon tai lämpimien pyyhkeiden avulla, 20 minuuttia kerrallaan ja taas puolesta tunnista tuntiin taukoa.
-Paljon vettä, pehmeää ruokaa muutaman ensimmäisen päivän ajan (jädeä, jogurttia, keittoja jne).
-Halutessa suuta voi desinfioida lämpimään veteen sekoitettua suolaa kurlaamalla
-Ei tulikuumia juomia
-Ei juomista pillillä! Imuliike edistää haavan tihkumista!
-Jos leuat menevät jumiin, voi kokeilla lämpöhoitoa ja syödä muutaman minuutin ajan varovasti purkkaa, jotta leukalihakset rentoutuvat ja lihasjännitys laukeaa
Nämä siis netistä eri hammaslääkärisivuilta löydettyjä, joten en mene vastuuseen ohjeiden paikkaansapitävyydestä... Tulipa mieleen kaikista ohjeista vielä vanha kansanviisaus kaalin ihmeellisistä voimista. Kaalihaudehan laskee turvotusta esimerkiksi loukkaantuneesta nilkasta todella tehokkaasti. Kävipä mielessä siis, että veisikö se turvotuksen jos upottaisi päänsä kaaliin pariksi päiväksi :D Jätän ehkä kuitenkin kokeilematta. Jos ei muuten, niin kaalihauteen jäljiltä iho haisee aivan kammottavalle, joten en viitsisi nassuun sellaista löyhkää tieten tahtoen tehdä, bwahhahhaa!
Tulisi jo pääsiäinen niin ei tarvitsisi enää hermoilla!
