Keijula

Kenttä

Saapuvat, lähtevät. Kentällä pää aina hiukan pyörällä, hetken pakahduttavasta läsnäolosta heikkona. Saapuvissa ovien auetessa katseet odottaen harhailevat, tunnistuksesta hymyyn sulavat, koirat vingahtelevat isäntänsä näkemisen ilosta, suudelmat nopeat ja hiukan vielä epäuskoiset vaihtuvat, jäävät kätenä toiseen käteen lepäämään.

Lähtevissä otsallaan odotuksen loistetta kantavat, mahdollisuutensa jo melkein taskussaan tuntevat. Yksinäiset tai seurassaan hermostuneesti kikattavat, kaikki matkalla kohti tuntematonta, hengästyneenä edessä olevien mahdollisuuksien merestä.

Ja saattajat, jotka eivät tohtisi irroittaa kättä kädestä, sielua toisen säikeistä, he, jotka katsovat loittonevaa selkää ja erkanevat kentän lakkaamattomasta kehästä takaisin tihkuvaan iltaan, ikävän kyynel jo valmiina vierähtämään.

posted by M @ sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007