Keijula

Millä on väliä

Kun elämän täyttää suorittaminen ja kiire, tulee yllätetyksi kelvatessaan lohduttajaksi kolhaistuun sormeen. Äitiä hän vinkaisee kuten aina, alistuneesti jälleen tulet näytille, tarjolle, enemmän velvollisuudesta kuin uskosta. Ja äkisti kädet nousevat sinua kohti. Kipeän sormen tuomat lohduttomat kyyneleet kastelevat olkapääsi, jo hetken päästä pelataan taas palapeliä. Sinä kelpasit. Etkä ole ollut pitkään aikaan mistään ylpeämpi.

posted by M @ tiistaina, marraskuuta 20, 2007