Itse tehty lahja hyvä lahja.
Isipappa sai lahjaksi kortin. Kapteeni vihaa lahjoja. Miksi siis sellaisia kiittämättömille tunkemaan. Tein siis kortin. Isäni tuntien se, että hän laittoi silmälasit päähänsä, katseli korttia ja keksi yhden mielestään hauskan läpän ("Onko tuo tuossa vedessä merikäärme vai köydenpätkä?") tarkoittaa sitä, että lahja oli mieleinen. Isät osaavat olla kummallisia otuksia. Ei että me tyttäret sen parempia oltaisiin.
Kuvasinpa huvikseni kyseisen prosessin. Ei kovin erikoista. Sarjassamme "kuinka tehdä kortti kahdessa tunnissa jos saatavilla on vain jätepaperia, tussi, lyijykynä, vesivärit, yksi kovettunut litteä liian iso pensseli ja kaksipuolista teippiä".
Ikonikurssi jatkuu enää kaksi kertaa. Tokavika kerta ensi viikolla. Jos vaikka saisin sen projektin valmiiksi joskus... Äidin ikonista tuli maailman hienoin. Mutta äiti onkin maailman paras äiti :)
p.s. kymmenen pistettä sille, joka arvaa minkä televisiosarjan inspiroimana merenneitojen/seireenien kampaukset on piirretty :D
Better Pink than never
Eli todella myöhästynyt postaus aiheesta, mutta pääsin siis katsomaan Pinkkiä jäähalliin. Olin salaa vähän toivonutkin, että olisi varaa lähteä sinne, mutta neljäkybää oli auttamattomasti liikaa. Kuinka ollakaan, kolmea tuntia ennen konserttia kaveri soittaa, että sen miestä oli lahjottu lipuilla ja yksi olisi vapaana, jotta lähdenkö mukaan. Ai että lähdenkö? Totta hjelvetissä! En ole kovin fanittajaluonteinen ihminen, mutta jos olisin, Pink olisi varmasti yksi niistä artisteista, joita fanittaisin. Olen seuraillut aina Pinkin MTV:n live-esiintymisiä hieman kulmat kurtussa. Jotenkin on vaikuttanut siltä, että mimmi ei osaa laulaa livenä laisinkaan. No, tulipahan se näkemys korjattua. Äänimiehelle kieltämättä vaativa artisti, mutta nainenhan todella osaa laulaa. Konsertti oli, kuten odottaa saattaa, kunnon show ja lauluja oli laidasta laitaan: nuotiolurituksista rokketirolliin. Ehdoton suosikkini oli Dear mr president, jossa herra Bushin politiikkaa kritisoidaan ja joka sai raikuvat aplodit, minulta ja monelta muulta seisten. Sanat voipi lukea
täältä.
Kaikkein eniten konsertissa yllätti itse artistin fyysinen koko. Videoiden perusteella sitä kuvittelee, että Pink olisi semmoinen jätkämäinen amatsooni, lihaksikas poikatyttö. Sitten hän olikin semmoinen piskuinen kirppunen, lyhyt ja kovin hentoinen. Tosin asenne tihkui joka solusta niin, että en unelmoisikaan aliarvioivani neidon kykyä tintata isompikin korsto tantereeseen. Jos ei muuten niin sanan säilällä. Joka muuten on syy miksi kunnioitan Pinkkiä: loistavat sanoitukset ja sanoma noin muutenkin.
Suosittelen lämpimästi ;)
p.s. kuvassa "näkyy" shown loppuhuipennus, kun Pink kiipeilee taustatanssijoidensa kanssa vaaleanpunaisissa nauhoissa sirkusmeiningillä
Viimeinen veneretki, kevättä odotellessa
Taisi olla syksyn viimeinen kalareissu veneellä nyt sitten takana. Sen verran pureva pakkanen alkoi olemaan, ettei tällainen hienohelma enää kestä kunnolla päivän reissua. Muuten pystyisi olemaan, mutta ääreisverenkierto lakkaa toimimasta täydellisesti: sormenpäät muuttuvat rusinoiksi kuin kylvyssä olisi käynyt ja kynnet alkavat sinertää. Loppumatkasta ennen kuin aurinko laski, en enää uskaltanut liikuttaa jalkojani, sillä kylmyys oli siirtynyt varpaista särkemään koko säärtä. Vaikenin kuin muuri, sillä en halunnut olla se neiti, jonka takia lähdetään kotiin. Onneksi jätkillekin tuli lopulta kylmä ja pääsin vihdoin ontumaan autoon. Varpaat olivat oikeasti aivan tunnottomat ja sääret kuin pesismailalla käsitellyt. Muutoin reissu oli ihana, sillä aurinko paistoi täydeltä terältä ja meri-ilma sai aivot ylikierroksille kaikella sillä ylimääräisellä hapella, johon sityimmeinen ei ole pakokaasujen keskellä tottunut.
Jaa että tuliko kalaa? No ei. Nappikeli, mielettömän lupaavat mestat ja silti... Ei mitään. Kalat ovat ilmeisesti ymmärtäneet muuttaa etelään lintujen tavoin. Sen sijaan
Korppoon delfiinit näyttävät viihtyvän Suomen arktisissa oloissa vallan mainiosti. Pääkaupunkiseutulaisilla kaloilla olisi näiltä seuramatkalaisilta paljon oppimista.
