maanantaina, joulukuuta 17, 2007

Rakas joulupukki

Et ole ilmeisesti vieläkään onnistunut keksimään kuinka maailmanrauha laitetaan joulupakettiin, mutta toivon sitä silti tänäkin vuonna. Toivon myös puhdasta vettä ja ravitsevaa ruokaa kaikille. Sekä vessoja. Opettaja ja koulukirjatkin olisivat monelle pop. Siitä on hyvä lähteä liikkelle. Minä kun en oikeasti tarvitse mitään minkä voi ostaa. Rakas aviomieheni sen sijaan tarvitsisi uuden tyynyn (minä selvinnen omallani vielä vuoden) ja parantuvan polven. Muuten hänelläkin on kaikki hyvin. Ja kyllä me se tyynykin saadaan hankittua ensi vuonna matkan jälkeen, eli älä ota siitäkään stressiä.

Rakas joulupukki... haluaisinkin kertoa TÄNÄKIN vuonna mitä EN halua. Se oli tämän listan nimi viimekin vuonna, mutta ilmeisesti jo kolmatta vuotta putkeen erehdyit luulemaan sitä toivelistaksi. En edelleenkään tarvitse ainuttakaan keittiötarviketta. Eteisen kaappimme ovat jo täynnä käyttämättömiä Tupperware-astioita, joita en edelleenkään, tänäkään jouluna tahdo lisää. Ne eivät mahdu mihinkään. En myöskään vieläkään, lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeenkään koe tarvetta ahmia kolmea suklaarasiaa joulun aikaan. Tietänet myös, että suorastaan vihaan vihreitä kuulia, joten nekin voit tänä jouluna jättää väliin.

Tiedän, että suutuit kun toivoin ala-asteella, että en saisi enää koskaan pehmeitä paketteja.. olen kuitenkin muuttanut mieleni jo ajat sitten. Rakastan pehmeitä vähäkalorisia paketteja. Mikäli kuitenkin tahdot ehdottomasti tuoda jotain herkuteltavaa, kerron, että pyörtyisin onnesta mikäli suklaarasian sijaan saisin minihomejuustolajitelman ja salamia.

Kiitos ajastasi jälleen. Toivon, että porosi voivat hyvin ja että avioliittosi kukoistaa, eikä tontuista ole sinulle liikaa riesaa.

sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007

Kenttä

Saapuvat, lähtevät. Kentällä pää aina hiukan pyörällä, hetken pakahduttavasta läsnäolosta heikkona. Saapuvissa ovien auetessa katseet odottaen harhailevat, tunnistuksesta hymyyn sulavat, koirat vingahtelevat isäntänsä näkemisen ilosta, suudelmat nopeat ja hiukan vielä epäuskoiset vaihtuvat, jäävät kätenä toiseen käteen lepäämään.

Lähtevissä otsallaan odotuksen loistetta kantavat, mahdollisuutensa jo melkein taskussaan tuntevat. Yksinäiset tai seurassaan hermostuneesti kikattavat, kaikki matkalla kohti tuntematonta, hengästyneenä edessä olevien mahdollisuuksien merestä.

Ja saattajat, jotka eivät tohtisi irroittaa kättä kädestä, sielua toisen säikeistä, he, jotka katsovat loittonevaa selkää ja erkanevat kentän lakkaamattomasta kehästä takaisin tihkuvaan iltaan, ikävän kyynel jo valmiina vierähtämään.