Viikon se ottaa

Söin ensimmäiset päivät pelkkiä keittoja ja nyt kun viikko tuli täyteen, uskaltauduin jo syömään pastaa. Itse syöminen ei ole nimittäin sattunut, mutta aina pureskelemisen jälkeen leukoja on alkanut särkeä enemmän. Jätin siis suosiolla kaikenlaisen pureskelun väliin. Vieläkin huomaa, että kaikki ei ole ihan kunnossa, joten pysyttelen helposti sulavassa ja pehmoisemmassa ruoassa. Ei vieläkään varrasleipää siis... niisk. Plussaa: pari kiloa katosi vahingossa, kiitos säälittävän ruokailurajoittuneisuuden.
Fuskasin kahdessa asiassa: poltin tupakkaa jo vuorokauden päästä operaatiosta ja sorruin hammastahnan käyttöön neljän päivän jälkeen. Kumpaakaan ei saisi käyttää viikkoon leikkauksen jälkeen, ettei haavaan mene pahoja kemikaaleja. Ensimmäiselle minulla ei ole mitään muuta selitystä kuin että olen pässi, siinäpä se. Toiseen sen sijaan... Se joka väittää että on ihan riittävää pestä hampaat pelkällä harjalla ilman hammastahnaa, valehtelee. Minä en halua elää viikkoa ilman hammastahnaa, piste. Jos ei ole aivan pakko. Vaikkapa autiolla saarella. Vaan ei vapaaehtoisesti, ehei.
Viikon päästä sitten tuleepi kuminauhat taaimmaisten hampaiden ympärille. Olen yrittänyt ajatuksen voimalla liikuttaa hammasriviäni taaksepäin. Olen hauskuuttanut itseäni ajatuksella siitä, että itse asiassa särky ei johdukaan viisaudenhampaista vaan siitä, että kauan kahleissa olleet hammasparkani ovat alkaneet ihan itse liikuttaa itseään taakse päin ja kipu johtuu siitä. Olisihan se kiva mennä hammaslääkäriin ja siellä sanottaisiin, että ohhoh, nämähän ovat niin hienosti vetäytyneet, että laitetaan suoraan raudat suuhun eikä mitään niskavetoja! Saahan sitä unelmoida :)
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home