Keijula

Voinko minä olla?

Hän sanoi oppineensa opiskellessaan ammattia enemmän ajattelemaan, kiitollisena siitä kuinka oppi olemaan itsensä. Enkä voinut olla miettimättä olisinko voinut olla hänen kaltaisensa minä? Olisinko osannut nauttia ajatuksista, oppimisesta, pohdinnasta. Sen sijaan, että kiirehdin töihin oppimaan oppeja joita en halunnut tietää, tuntemaan tapoja jotka vievät uskon ihmisiin ja oivaltamaan kantapään kautta. Kärsimättömänä en olisi varmasti voinut. Minusta ei olisi voinut tulla sellaista minua, uskon. Mutta opinko sittenkin samat asiat, jotka olen halunnut oppia? Ehkä minä on jo määritetty ja polkunsa valitsee ainoalla tavallaan. Vaikka se varsin kohtalokeskeistä onkin, vai onko se sittenkään kohtaloa jos valitsee vapaasti minänsä mukaisesti? Merkillinen ja kiehtova ajatus.

Minä puhun nykyään niin paljon että unohdan ajatella. Kun unohdan ajatella, en tunne tarvetta kirjoittaa. Ja kun en tunne tarvetta kirjoittaa, näännyn. Kiitos tästäkin ajatuksenpoikasesta.

posted by M @ keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007