Keijula

Kahta hammasta tyhmempi

Eilen se sitten oli, viisaudenhampaiden poisto. Kaksi lähti, kaksi jäljellä. Pussissa makaavat yllättävän pienet hampaannysät. Jännitti etukäteen todella paljon, vatsanväänteitä ja kalvennutta naamaa riitti. Näin jälkikäteen tuntuu vähän tyhmältä, että pelkäsin niin paljon. Koko projekti oli elämäni mukavin hammaslääkärikäynti. Lääkärini Christian Nyman oli rento äijä, joka sai minut vapaaksi paniikista viidessä minuutissa. Tunsin todella, että minusta pidettiin huolta. Kysyivät haluanko, että doupataan ja aluksi kun jännitys oli jo laantunut pohdiskelin, että en kai nyt mitään rauhoittavia tarvitse... mutta kun kellistyin siihen karmivaan tuoliin, pyysin saada antaa lausuntoni uudelleen ja sanoin, että pistäkää doupaten, turha tässä on kärvistellä jos vaihtoehtojakin on. Mönjää suoneen ja sitten jutusteltiin lääkärin kanssa purjehduksesta ja vanhoista harrastuksistani. Minua pyydettiin menemään lepäämään huoneen ulkopuolella olevalle laverille ja ajattelin, että varmaan pitää odottaa kunnes aine alkaa vaikuttamaan. Kävikin sitten ilmi, että homma olikin jo ohi. Makasin hyvässä kännissä laverilla tekstareita lähetellen ja odottelin, että isipappa saapuu noutamaan minut. Ilman saattajaa kun ei saa lähteä jos on doupattu, eikä ihme. Meno oli sen verran huteraa. Kyllä suussa tuntee, että jotain sieltä on kadonnut, mutta kipuja ei ole ollut ja naama on täsmälleen saman näköinen kuin lääkäriin mennessä.

Ennaltaehkäisin turvotusta syömällä vähäsuolaisesti ja juomalla paljon vettä edellisenä päivänä. Samana päivänä pidin kylmähaudetta poskilla 20 minuutin jaksoissa, pitäen puoli tuntia/tunnin väliä. Tuon taisin tehdä yhteensä neljä kertaa illan aikana. Makoilin puoli-istuvassa asennossa, juoden valkoista teetä ja vettä sekä otin parit torkut. Illalla oli pyykkitupa, joten menin ja rehkin pari tuntia pyykkien kanssa, kunnes haavat alkoivat tihkumaan ja vetäydyin takaisin makuulle. Yötä varten olin rakentanut sänkyyn kevyen korotuksen, kuten jos olisi flunssassa.

Haukottelu on hankalaa ja unohdan jatkuvasti puolessa välissä lausetta mitä olin sanomassa, mutta muuten ei mitään ongelmia. Ihan loistavaa! Lääkärin mukaan alaleuankin viisaudenhampaat pitäisi vetää ja totesin, että heti kun oikomishoito antaa myöten, tulen poistattamaan ne, kun tämä kerran oli näin kivutonta! Ei pelota yhtään mennä uudelleen! Hyvä lääkäri näköjään tekee hyvää jälkeä.

posted by M @ keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006