Viimeinen veneretki, kevättä odotellessa
Taisi olla syksyn viimeinen kalareissu veneellä nyt sitten takana. Sen verran pureva pakkanen alkoi olemaan, ettei tällainen hienohelma enää kestä kunnolla päivän reissua. Muuten pystyisi olemaan, mutta ääreisverenkierto lakkaa toimimasta täydellisesti: sormenpäät muuttuvat rusinoiksi kuin kylvyssä olisi käynyt ja kynnet alkavat sinertää. Loppumatkasta ennen kuin aurinko laski, en enää uskaltanut liikuttaa jalkojani, sillä kylmyys oli siirtynyt varpaista särkemään koko säärtä. Vaikenin kuin muuri, sillä en halunnut olla se neiti, jonka takia lähdetään kotiin. Onneksi jätkillekin tuli lopulta kylmä ja pääsin vihdoin ontumaan autoon. Varpaat olivat oikeasti aivan tunnottomat ja sääret kuin pesismailalla käsitellyt. Muutoin reissu oli ihana, sillä aurinko paistoi täydeltä terältä ja meri-ilma sai aivot ylikierroksille kaikella sillä ylimääräisellä hapella, johon sityimmeinen ei ole pakokaasujen keskellä tottunut.
Jaa että tuliko kalaa? No ei. Nappikeli, mielettömän lupaavat mestat ja silti... Ei mitään. Kalat ovat ilmeisesti ymmärtäneet muuttaa etelään lintujen tavoin. Sen sijaan Korppoon delfiinit näyttävät viihtyvän Suomen arktisissa oloissa vallan mainiosti. Pääkaupunkiseutulaisilla kaloilla olisi näiltä seuramatkalaisilta paljon oppimista.
2 Comments:
Heipsan,
Problem solved, luulisin...
sain dellattua tuon keiju- käyttäjänimeni, toivottavasti siis vain omani....
Terve keijuli :)
Käyttäjänimeni ei ole keiju, vaan nimi, jonka olen kirjoittanut käyttäjätietoihini etunimekseni. Ei ole teknisesti mahdollista, että olisit onnistunut deletoimaan minun käyttäjätunnukseni, sillä et tiedä mikä se on, etkä tiedä salasanaani saati sähköpostiosoitetta. Olisit siis todella velho jos olisi vahingossa kirjautunut käyttäjätunnuksillani ja salasanoillani ja onnistunut muuttamaan käyttäjänimeni :) Eli nou hätä. Ja avunhan sainkin siis tuolta bloggerin helpdeskistä, vastaisuuden varalle.
Lähetä kommentti
<< Home