Keijula

Better Pink than never

Eli todella myöhästynyt postaus aiheesta, mutta pääsin siis katsomaan Pinkkiä jäähalliin. Olin salaa vähän toivonutkin, että olisi varaa lähteä sinne, mutta neljäkybää oli auttamattomasti liikaa. Kuinka ollakaan, kolmea tuntia ennen konserttia kaveri soittaa, että sen miestä oli lahjottu lipuilla ja yksi olisi vapaana, jotta lähdenkö mukaan. Ai että lähdenkö? Totta hjelvetissä! En ole kovin fanittajaluonteinen ihminen, mutta jos olisin, Pink olisi varmasti yksi niistä artisteista, joita fanittaisin. Olen seuraillut aina Pinkin MTV:n live-esiintymisiä hieman kulmat kurtussa. Jotenkin on vaikuttanut siltä, että mimmi ei osaa laulaa livenä laisinkaan. No, tulipahan se näkemys korjattua. Äänimiehelle kieltämättä vaativa artisti, mutta nainenhan todella osaa laulaa. Konsertti oli, kuten odottaa saattaa, kunnon show ja lauluja oli laidasta laitaan: nuotiolurituksista rokketirolliin. Ehdoton suosikkini oli Dear mr president, jossa herra Bushin politiikkaa kritisoidaan ja joka sai raikuvat aplodit, minulta ja monelta muulta seisten. Sanat voipi lukea täältä.

Kaikkein eniten konsertissa yllätti itse artistin fyysinen koko. Videoiden perusteella sitä kuvittelee, että Pink olisi semmoinen jätkämäinen amatsooni, lihaksikas poikatyttö. Sitten hän olikin semmoinen piskuinen kirppunen, lyhyt ja kovin hentoinen. Tosin asenne tihkui joka solusta niin, että en unelmoisikaan aliarvioivani neidon kykyä tintata isompikin korsto tantereeseen. Jos ei muuten niin sanan säilällä. Joka muuten on syy miksi kunnioitan Pinkkiä: loistavat sanoitukset ja sanoma noin muutenkin.

Suosittelen lämpimästi ;)

p.s. kuvassa "näkyy" shown loppuhuipennus, kun Pink kiipeilee taustatanssijoidensa kanssa vaaleanpunaisissa nauhoissa sirkusmeiningillä

posted by M @ maanantaina, marraskuuta 20, 2006