Keijula

Ikoni etenee... taaksepäin!

Kertauksen vuoksi tässä siis kuva ikonista siinä kuosissa kuin mihin sen viimeksi jätin ja mistä nyt jatkoin... Täysin pahaa-aavistamattomana aloin siis pohtimaan, että mitä tekisin seuraavaksi. Ihoa pitäisi viedä eteenpäin, kasvoja pitäisi alkaa nostamaan esiin, siiville tarttis tehdä jotain ja tausta... se ei vain jotenkin toimi. Noh. Aloin siis käymään keskustelua opettajan kanssa ja totesimme yhdessä, että siivet eivät toimi, ne riitelevät koko muun maalauksen kanssa. Kun sitten yritin pohtia, että mikähän väri siinä mahtaisi sitten olla hyvä tai jotain, niin johan se naikkonen alkaa penslaamaan eri värejä MINUN siipiini! Meinasin vetää samantien jättipussillisen herneitä nenukkaan ja sain vaivoin selitettyä rauhallisesti, että voisitko pitää näppisi irti minun siivistä, että jos haluat maalailla muiden töihin, kokeile noita toisia maalaajia, joiden mielestä se on kivaa, että "ope auttaa maalaamalla koko duunin"... Sain kuin sainkin estettyä suurempaa katastrofia tapahtumasta, joskin siiven äärirajoja vahvemmaksi sutiessaan nainen onnistui vetämään vapaalla kädellä kivasti vinoon koko linjan, että koko siiven muotoa jouduin sitten paikkailemaan uuteen uskoon. Kiitti "avusta"... Kun olin tehnyt hyvin selväksi, että jos jotain tälle työlle tehdään, niin MINÄ teen sen, niin totesimme, että koko siipiprojekti on aloitettava alusta. Niinpä pensseli kauniiseen käteen ja väriä koko komeuden päälle. Sinne meni muutama tunti täysin hukkaan.

Seuraavaksi aloin muokkaamaan maalaukseni lärviä. Kun askartelin enkelille suuta, onnistuin ryssimään todella pahasti ja sain aikaiseksi surkean Anna Nicole-Smith imitaation ja kiljaisin kauhusta sen nähtyäni. Sen lisäksi, että se oli kammottavan muotoinen ja valtavan suuri, tajusin koko kasvojen mittasuhteiden olevan traagisesti pielessä. Hyvä tässä vaiheessa tajuta... Nenä on siis liian lyhyt ja suu aivan witurallaan. Kauhunkiljahteluni kuullessaan opettaja riensi paikalle ja auttoi putsaamaan hirviösuun pois nassusta. Sitten hän lähes huomaamattomasti tokaisi, että "Ensi kerralla minä maalaan tämän suun ja korjataan tämä naama." Ajattelin, että et varmasti muuten maalaa, mutta koska olin niin kiitollinen pelastuksesta, pysyttelin hiljaa. Opettajalla on ilmeisesti vaikeuksia tajuta, että minä todella haluan maalata koko homman itse, että jos hän maalaa siitä osankin, en koe sitä enää omaksi työkseni. Muilla kurssilaisilla ei tunnu olevan samaa ongelmaa, mutta se johtunee siitä, että he työstävät ikoniaan mallista. Silloinhan koko idea onkin imitoida ja opetella tekniikkaa, eli se on vähemmän henkilökohtaista kuin jos on suunnitellut "oman ikoninsa". Minä nimittäin mielummin vien kotiin aivan kammottavan monsteri-ikonin ja sanon, että MINÄ tein sen ja heitän sen sitten vaikka roskiin, kuin vien kotiin vaikka kuinka hienon työn, jonka OPETTAJA teki... Jos haluaisin opettajan maalaaman ikonin, ostaisin sellaisen häneltä :)

Tässä siis lopputulos, jossa siis taantuman kokeneet siivet, vielä osin märkä iho ja sutattu naama... Rehellisesti sanottuna ei innostaisi maalata tätä työtä enää pätkääkään. Sen verran surkealta se nyt näyttää. Mutta ainakaan värit eivät enää riitele keskenään! :D

posted by M @ lauantaina, lokakuuta 14, 2006