keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006

Ensin silikonit, sitten strippausta...

Kävin siis jälleen jokakuukautisessa oikojatapaamisessa. Edistystä oli tapahtunut! Vähän, mutta kuitenkin! Tällä kertaa hampaita stripattiin eli sen seinäruusuhampaan viereisistä hampaista viilattiin pehmeällä kynsiviilan tapaisella liuskalla joitain millin kymmenesosia. Kuulema näin voi tehdä, koska hammaskiille alkaa vasta keskemmältä hammasta, joten alareunoista on varaa vähän kaventaakin, kun ne ovat niin selkeästi leveämmät kuin hampaiden tyvet. Hampaita stripataan nyt parina kertana pikkuisen ja sillä tehdään vähän nopeammin lisätilaa samaan aikaan kun niskaveto (jota taas levitettiin, argh) jatkuu edelleen. En voi sille mitään, mutta ajatus hampaan viilaamisesta on jotenkin inhottava. Ei se itse viilaus niinkään, vaan sen lopullisuus. Se, että mitä jos lekurin taiteellinen silmä pettää ja se viilaa reunan jotenkin ihan tyhmän näköiseksi? Eihän se nähnyt niitä eri tasolla olevia brakettejakaan ja nyt on etuhampaat kuin espanjalaiset portaat... No, kuten sanottu, kai siinä on viilausvaraa. En vain millään haluaisi, että hintana sille, että saan sen yhden karkulaisen takaisin riviin, olisi mielestäni kauniiden ja symmetristen etuhampaitteni pilalle meneminen :( Toisaalta, pilalla ne ovat jo nyt, koska kiitos väärän purentani, toisen etuhampaani alakulma on hioutunut jo pyöreäksi, että ei kai tunnu tässä konkurssissa...

Tänä aamuna sattui kerrankin oikean puolen poskihampaisiin, eli siellä tapahtuu jotain. Vihdoin. Hintana oli, että hampaita pestessä veri senkun roiskui jostain löystyneestä hampaasta. Räin sitä aikani lavuaariin ja totesin, että lopputuloksen on pare olla kaiken tämän epämukavuuden arvoista sitten ensi keväänä.

Tällä kertaa itse lankaa tai jousta ei vaihdettu, joten hampaisiin ei satu yhtään niin paljon kuin viimeksi. Ainakaan vielä. Sitä takarivin taavia ei vieläkään voitu kiinnittää lankaan, sillä sille ei strippauksesta huolimatta ole tarpeeksi tilaa. Ensi kerralla sitten tulee uusi lanka ja EHKÄ se karkulainenkin vihdoin kiinnitetään liekaan mukaan...

Tulipa muuten todistettua myös röökin värjäävä vaikutus, sillä kuminauhat olivat paljon valkoisemmat kuin edellisillä vaihtokerroilla. Enkä ole muuttanut mitään muuta kuin sen, etten polta. Hyvä meininki :)

2 Comments:

At torstaina, 05 lokakuuta, 2006, Anonymous Anonyymi said...

Hei

Mielenkiintonen, hassu ja 'helppo' lukuinen blogi sulla.. hyvää infoa tuosta oikomishoidosta.

Itsellä on kanssa projekti dollarihymy meneillään ja oon valmis 2007 kesä/syksyllä.. noin 14kk joudun pitämään näitä vekottimia suussa, ylähampaissa on koko 14kk ja alhaalla luultavasti alle 10.. kunnon teräsmies ainakin hetken aikaa :)

Hoidatan oikomisen yksityisellä ja koko projekti kustantaa sellaset 2400€, mutta hinnalla ei ole merkitystä tässä tapauksessa.. saapahan sitten olla loppuikänsä ylähuuli rullattuna ylös :D

Onnee oikomiseen ja pidä blogia elossa.. kiva seurata miten projekti etenee.

 
At perjantaina, 06 lokakuuta, 2006, Blogger M said...

Kiitos tsempistä ja kiva kuulla, että kohtalotovereita on! :) Kauanko itselläsi on raudat jo olleet suussa?

 

Lähetä kommentti

<< Home