Keijula

Vahinko

Lauantaiaamuna istuin flunssan kourissa sängyllä yskimässä keuhkojani pihalle ja laskin huvikseni montako tupakkaa olen elämäni aikana polttanut. Sain hyvin optimisen laskukaavan mukaan tulokseksi 73.000 röökiä... Jouduin tarkistamaan laskelman monta kertaa ja edelleen se näytti samaa. Hyi helvetti. Keuhkoparat. Happi ei flunssan takia kulkenut juuri ollenkaan, joten kuten aina tällaisen flunssan saadessani, mietin, miten kauheaa olisi jos olisi koko ajan tällainen olo. Tupakan takia. Sitähän kutsutaan kai bronkiitiksi. Tai keuhkolaajentuma ajaa saman asian. Molemmat fifty-fifty tulossa jos tupakoi. Syövästä puhumattakaan. Vinkuvan keuhkoputken kera totesin siis, että keuhkoparkani ovat menestyksekkäästi filtteröineet 73.000 tupakkaa, joten nyt niiden ei tarvitse moista tehdä.

En tiedä aionko lopettaa. Olen tosi huono tekemään jotain ehdottomia päätöksiä, koska alan välittömästi kyseenalaistamaan niitä. Samoin, kuin jos joku kehottaa minua lopettamaan, tunnen sisun kuohahtavan ja jatkan vaikka vittuillakseni. Ei kovin tervettä, tiedän. Mutta minkäs itselleen mahtaa. Nyt kukaan ei kuitenkaan hetkeen ole moralisoinut ja en aio mainostaa savuttomuuttani, sillä mitäs se kenellekään kuuluu. Siiderin kanssa on todennäköisesti pakko polttaa kuitenkin, joten en edes huijaa itselleni, että olisin jotenkin ylevästi siirtynyt savuttomien kastiin tai jotain. Nääh. Päivä kerrallaan. Nyt on kolme takana. Kieltämättä tuntui hauskalta lukea netistä, että nyt keuhkoputkeni ovat lakanneet supistelemasta (ainakaan röökin takia, viruksen ansiosta ne tekevät sitä varmaan edelleen) ja että nikotiini on poistunut elimistöstäni jo vuorokausi sitten. En voi sanoa kärsineeni vierotusoireista, sillä olen ollut lentsun takia lähes tajuttomuuden tilassa viimeiset pari vuorokautta. Menneet siis varmaan samaan konkurssiin.

Nyt kun saikkupäivää viettelen kotona vällyjen välissä, on siis ollut aikaa löytää netistä tukea tälle polttamattomuudelle. Jos se vaikkapa jatkuisi vielä senkin jälkeen kun happi alkaa kulkemaan taas kunnolla. Olen löytänyt jos jonkinmoista valistuksellista sivustoa, mutta voiton vievät kyllä ehdottomasti kauheat keuhkokuvat. Yäk. Ei ihan heti tee mieli tuhota omiaan samaan kuntoon. Olisi varmaan todella hyvä idea, jos voisi mennä kuvauttamaan keuhkonsa siten, että lekurit ujuttaisi jonkun minikameran pikku viillosta sisään ja sitten saisi kotiin vietäväksi läjän lähikuvia omista tervakertymistään... Ei varmaan enää ottaisi asiaa ihan niin kevyesti, kuin vieraiden keuhkoja katsellessaan.

Sormet ristissä. Jos vaikka olisi vahingossa lopettanut.

posted by M @ maanantaina, helmikuuta 13, 2006