Keijula

Telaketjuja metsästämässä

Kotona on tullut surffailtua ahkerasti nyt erinäisillä hammas- ja rauta-aiheisilla sivustoilla. Suomeksi kuvallisia reportaaseja raudoista ei löydy sitten millään, joten homma on pitkälti jenkkien varassa. Ameriikassahan kaikki on suurta ja hienoa, joten rautojakin on joka lähtöön. Löysin kattavan sivuston, jossa on vertailtu kaikenmaailman rautoja ja vempeleitä. Eksoottisimpana ehkä yrittäjä, joka valmistaa mm. sydämen, jalkapallon (valittavissa eurooppalainen tai amerikkalainen malli) ja tähden mallisia rautakapistuksia. Saa safiireilla koristettuja ja täysin näkymättömiä muovisia "rautamuotteja". Suomesta saa oikeastaan kolmenlaisia: perinteisiä hopean värisiä telaketjuja, kullan värisiä telaketjuja ja sitten hampaan värisiä keraamisia, jotka näkyvät tuossa kuvassa (joka siis EN ole minä, vaan joku pepsodentmalli). Minulle tulee keraamiset. Niiden kanssa eläminen on ehkä edes jossain määrin siedettävämpää, kun ei ole ihan MetalJaw-meininki päällä.

Hienoltahan nuo näyttävät, kun ne on lätkäisty vitivalkoisten ja suorien hampaiden päälle, mutta en vielä ole onnistunut löytämään kuvaa, jossa raudat olisivat vinoissa hampaissa... Tuskin näyttävät noin nätiltä. Kaiken järjen mukaan eri korkeudella olevat hampaat, joissa on raudat, näyttävät lähinnä solmuun menneeltä piikkilangalta...

Yritän pitää kustannusseurantaa yllä ja täällähän sitä on hyvä myös itse seurata. Tällä hetkellä rahaa on palanut vasta röntgenkuvaan (se kuuluisa panoraamatomografia) 72 euroa, josta Kela korvaa ilmeisesti joku 20-30 %. Hoitosuunnitelman lasku lätkäistään käteen varmaan jossain vaiheessa. Veikkaan, että se on jotain satasen luokkaa. Kustannusarvioksi koko hommalle hammaslääkäri antoi noin 1500 euroa. Joka on ihan kohtuullinen, voisi olla enemmänkin. Summa kertyy pikkuhiljaa, eikä sitä siis könttänä tarvitse maksaa, vaan käynti käynniltä summaa suoritetaan. Alkupanostus on tietysti isoin, kun tehdään suunnitelmat, laitetaan härvelit suuhun jne.

Tämän hetken huolenaiheitani ovat viisaudenhampaiden poiston lisäksi se, että miten hitossa ihminen pystyy nukkumaan niskavetovempain päässä muuten kuin selällään? Ja miten saa unta, kun joku ihme rautahäkkyrä on juntattu suun sisään? Toivon erittäin paljon, että hampaani olisivat yhteistyökykyiset ja liikkuisivat nopeammin kuin keskivertopurukalusto...

Tavallaan on helpottavaa, että homma alkaa vasta 18. päivä. Toisaalta, haluaisin alkuosan olevan jo ohi... Onneksi projekti on nyt startattu käyntiin, joten enää ei joudu vastaisuudessa miettimään, että "Vitsi jos olisin sillon keväällä 2006 mennyt oikojalle, niin tää olisi jo ohi." Kuten nyt joudun ajattelemaan, koska olen säännöllisesti puolen vuoden välein meinannut tämän toteuttaa, mutta se on aina vain jäänyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks jeh!

posted by M @ perjantaina, maaliskuuta 31, 2006