Saima Saima minkä teit
Sain ystävältä lainaksi Laura Honkasalon kirjan Sinun lapsesi eivät ole sinun ja koin erinäisiä nolostuneita ja huvittuneita hetkiä sen seurassa. Noloin ja samalla hauskin oli ehdottomasti hahmon suuhun kirjoitettu heitto siitä, että kaikilla teinitytöillä on Saima Harmaja -vaiheensa, jossa luetaan päiväkirjoja ja runoja ja tunnetaan maailmantuskaa. Repesin vedet silmissä, sillä 13-vuotiaana minä oikeasti luulin tehneeni suuren löydön, salaisuuden jota kukaan muu ei tiennyt, kun luin Saima Harmajaa ja tuskailin hormoneista sekaisin "elämän ja kuoleman" kysymysten äärellä. Olen tietyllä tavalla pitänyt Saimaa omana salaisena ystävänäni, joka teki minusta omalta osaltaan melko melodramaattisen. Oli suhteellisen huvittavaa lukea, että tämä omasta mielestäni arvokas löytö olikin vain "vaihe jonka kaikki elävät" :D Se siitä originelliudesta! Tirsk.Muutenkin kirja oli täynnä tuttuja asioita vaikka taistolaisperheessä en varttunutkaan. Pitkäkorvaiset punaiset pupuilmapallot, rauhanmarssit, venäläiset samettieläimet ja eläinsadut... Teki jotenkin heti mieli lähteä kirpparille etsimään lisäosia vaatekaappiin kuten ennen. En tosin ihan näin pitkälle enää uskaltaisi mennä, mutta kuitenkin.
posted by M @ perjantaina, huhtikuuta 13, 2007
2 Comments:
Ah, ei se sentään niin selvää ole. Minä koetin löytää Saiman ystävän suositeltua häntä joskus teininä, mutta minulle täti Harmaja jäi suljetuksi oveksi...
Olen kuvitellut, että kaikilla on ollut TS Eliot -kausi. Ehkä onkin. Hmm.
Sinä osasit ajatella liikaa omilla aivoillasi, että olisit tarvinnut samaistaa sisäistä draamakuningatartasi kuolevaan :)
TS Eliotia ei kuolleen isotätini kirjastosta löytynyt (josta Saima löytyi), joten ehkä kyseessä oli sittenkin tarjonnan ja tarpeen kohtaaminen... TS Eliot kautta en vieläkään ole kokenut!
Lähetä kommentti
<< Home