Keijula

HoOPP!

Ollaan käyty kesän aikana muutamia kertoja radalla ampumassa haulikolla. Ihan trappia, ei mitään skeettiä :D Ihan mielettömän hauskaa touhua. Tuleehan siitä olkapää/rinta aluksi mustelmille ja kädet kipeäksi, mutta jotenkin se on paljon hauskempaa kuin pistoolilla ammuskelu. Haulikko on jotenkin... porno. Ampuminen on sillä paljon selkeämpää: joko osut tai et osu. Ei mitään masentavia tauluja, joista näkyy miten hyvin tai huonosti meni, vaan selkeä kaikki tai ei mitään tilastointi. Trapissa on myös se hyvä puoli, että aina kun keskittyy kunnolla, osuu kiekkoon. Pistoolien kanssa on aina joku hemmetin rekyylikammo tai muu pakkoliikkeinen nykiminen, joka estää hyvän suorituksen.

Radalla haulikolla ampuminenhan toimii niin, että pitää olla ensinnäkin joku jolla on haulikko ja lupa ja sitten voi mennä mukaan kokeilemaan sillä kaverin aseella. Vuokra-aseita ei käsittääkseni noilla radoilla ole. Trappiradalla on viisi "paikkaa" eli soralla rajattua aluetta, jonka jokaisen luona on iso ämpäri hylsyjä varten ja mikrofoni. Joo, mikkipä mikki :) Radalla on nimittäin ääniohjaus, eli kukaan tyyppi ei ole lennättämässä niitä kiekkoja jollain lingolla kuten sarjakuvissa, vaan siellä on kone, joka reagoi mikin kautta tulevaan äänisignaaliin. Naisten ääni sopii erityisen hyvin ääniohjaukseen, koska liian matalat tai pehmeät äänet eivät saa kiekkoa lentoon. Terävä ja kirkas "HoOPP!" tai muu vastaava älähdys (kuulin radalla ainakin "Jep!", "Hep!" ja "Hö!" huudahduksia) saa varmimmin oranssin maalitaulun liikkeelle.

Ratamestarilta ostetaan kierroksia ja yksi kierros on siis 25 laukausta/kiekkoa. Joka on kätevää, koska yhdessä patilaatikossa on 25 patruunaa. Ne yleensä ammutaan siten, että jokaiselta ampumapaikalta (joita siis oli viisi) ammutaan viisi laukausta ja sitten siirrytään seuraavalle paikalle oikealla puolella. Näin pysytään laskuissa mukana (selkeästi miesten keksintö, koska nainen huomaa ampuneensa yhden kierroksen verran kun ammukset loppuvat...) Kerrallaan radalla voi siis olla ampumassa viisi ihmistä. Korvatulpat ovat must.

Ensimmäinen kierrokseni ikinä päättyi lukemiin 11/25 eli osuin yhteentoista kiekkoon! Olin aivan varma etten voi osua mihinkään, mutta niin ne vain räjähtelivät kappaleiksi mokomat. Sama tahti jatkui senkin jälkeen, vaikkakin ensikertalaiselle vihjaisisin, että yksi kierros riittää... muuten tulee turhan kipeäksi.

posted by M @ torstaina, elokuuta 17, 2006