maanantaina, kesäkuuta 19, 2006

Ne mihkää liiku...

Kävin tsekattavana oikojalla. Nada. Ei mitään. Notinkia. Kaikki se tuska aivan turhan takia, kun ei ne pahalaiset liiku. Tai joo, hammaslanka liikkuu jouhevammin väleissä... Se kun onkin joku neljäsosamillin paksuinen, että ei se paljon liikkeestä kerro se. Laittaisi niitä kuminauhoja, ne tuntu oikeasti toimivan paremmin kuin tää helvetinkone, joka hirtetään kiinni suuhun joka yö...

Mä vihaan sitä niskavetoa. Vihaan, vihaan, vihaan. Enkä ole edes kertaakaan fuskannut, vaan joka perkeleen ikinen yö pitänyt sitä kuuliaisesti. Lääkäri lohdutteli, että ei ne välttämättä noin nopeasti liikukaan ja näinhän mä sen itsekin, että ne ei ole liikkuneet. Se sanoi, että tehtävä tila on sen verran pieni, ettei haittaa vaikka ei olis edes elokuuhun mennessä liikkunut, koska se sama työ jatkuu sitten raudoilla. Nekin vetää. Uippee. Mä heitän kyllä seinään koko vempaimen jos kolmessa kuukaudessa noi veijarit ei suostu liikkumaan milliäkään! En kai mä nyt NIIIIIN vanha ole, että mun luut on näin hitaat antamaan myöten?

On aika surkea ajatus, että kaikki tämä vaiva olisi turhan takia... Niskaa särkee enemmän kuin laki sallii, kallonpohjan lihakset on jatkuvassa krampissa ja hampaita särkee taas joka yö kun nyt sitä kapistusta väännettiin leveämmälle, niin että se levittää kitalakea. Perkele. Pain is okay if there's also Gain. But noooooo.

Tyhmä tyhmä tyhmä minä, kun lintsasin oikomishoidosta teininä! Onneksi armas isäni jaksaa muistuttaa minua siitä hermoromahdukseen asti, että "olisi kannattanut mennä silloin, niin ei nyt tulisi niin kalliiksi". Kiitti isi tästäkin arvokkaasta neuvosta, ehkä olis kannattanut jaella niitä silloin 15 vuotta sitten, eikä nyt. Minähän kun en toki itse tiedä, että se olisi ollut fiksumpaa.

No, tämä on sentään fiksumpaa, kuin kipittää tosi-tv:hen laittamaan 25 kuoret hampaisiin ja todella fuskata :D