Keijula

Takapihavastaava kiittää ja kuittaa

Johan oli työn ja huvin täyteinen viikonloppu! Ensitöiksi kun tultiin perille päätin kääntää pihan. Kyllä, kääntää pihan. Routa vääntää sen nimittäin joka kerta valtaville montuille ja jotenkin tuntui sopivalta aloittaa heti tultua. Siideri siis käteen ja lapio toiseen. Hieman hiki tuli ja kädet kipeiksi, mutta lopulta koko piha oli myllätty. Viimeistelin mestariteokseni lanaamalla autolla renkaan levyisinä pätkinä koko pihan. Idea, jolle naurettiin kun sen esitin, mutta se perhana toimi. On se aina parempi kuin jos meikäläisen reilut kuusikymmentä kiloa olisi tepsutellut tasoittamassa hiekkaista mutamaata, tonnin painoisen auton sijaan. Kyseisestä operaatiosta on videonpätkäkin, joka on aivan helmi. Ilmeisesti yksityisalueella saa tehdä mitä huvittaa, joten voinen myös paljastaa, että ajoin siten ensimmäistä kertaa elämässäni autoa alkoholin vaikutuksen alaisena. Tosin vain ja ainoastaan muutamien metrien matkaa pihalla eteen-taakse-eteen-taakse-eteen-taakse, mutta silti tuli vähän rikollinen olo.

Ehdittiin käymään Itä-Suomen läänin puolella Rautalammella sitten kalassakin ja lapsityövoimaa käytettiin soutamiseen järven perukoilla sinne sun tänne. Meillä oli mukana täydet sadevarusteet, koska alueelle oli luvattu rankkoja sadekuuroja, mutta kävi tsägä ja välillä vain vähän ripsautteli. Juuri sen verran, että happea vedessä riitti ja siten kalat pysyivät virkeinä. Vierestä seuranneena olen epäillyt kalaseurani vakaumusta jerkkaamiseen, mutta nyt myönnän ilkkuneeni turhaan. Kukaan muu ei saanut mitään, mutta Salmo Sliderilla vedettiin tuosta noin neljä haukea. Niin ahneesti hauet kävivät oranssiin tiikeriraitaiseen jerkkiin, että vaikka kerran jo olivat haukanneet koukkua ja päässeet karkuun, tulivat vain uudestaan kiinni. Kai sitä pitää joustaa joku päivä jerkkivapaostoksille... Järvellä naatiskeltiin evääksi kotitekoista lihapiirakkaa konjakkisinapin kera ja ai että maistui hyvälle!

Saaliista kaksi isompaa haukea otettiin mukaan ja niistä riitti koko pesueelle apetta haukipihvien muodossa. Nami nami! Vähemmän namia oli se, kun kaloja peratessa sai ihmetellä kalan rinnassa sykkivää sydäntä, vaikka itse fisu oli kyllä kuollut kuin... no, kala.














Eno ei pudonnut veneestä kun ei siinä mukana ollutkaan, mutta veisteli sormensa hauen hampaisiin punnitessaan wanhan ajan puntarilla yhden lounaskalan painoksi 2,5 kg.

Pihatalkoot olikin sitten kaiken huvittelun jälkeen rankempi setti. Koko pitkä päivä haravan ja talikon varressa. Minulle (ja toki parille muullekin) rapsahti takapihan nakki. Pihalle ei ole tehty yhtään mitään ainakaan kahteen vuoteen, joten se oli hyvinkin pitkälti metsittynyt, kuivunut ja taas metsittynyt. Lisäksi takapihalla kylmää kevätpäivää oli lämmittämässä valtava kokko, johon heitettiin kaikki turha palamaan. Roviolle joutivat niin vanhat huonekalut kuin se valtava määrä risua, kuivunutta ruohoa ja muuta roskaa, jota haravoin esiin ja talikolla kottikärryihin kantelin. Myös talkoissa säästyttiin vesisateelta, kuten kalassakin, joka on lienee minun tuurillani jonkin asteinen ennätys. Tiedän tosin kenelle kunnia asiasta kuuluu: ystävälleni t:lle, joka oli töissä. Hänen töissäolonsa on varma tae sateettomalle päivälle ;D

Lounastauolla nautittiin herkullista lohikeittoa ja paistateltiin auringossa. Ikuinen rusketusfriikki kun olen, yritin epätoivoisesti saada edes jonkinlaisia rajoja aikaiseksi. Nuotion tukehduttava savu kuitenkin piti varjollaan huolta siitä, että olen edelleen lähes yhtä säihkyvän valkoinen kuin maalle mennessäni. Illan hämärtyessä saunottiin ja laitettiin tulta Deluxe grilliin, eli tiilistä ja vanhasta ritilästä kyhättyyn tee-se-itse -ulkogrilliin ja paistettiin Votkinsin lihoja ja kanoja. Harva asia maistuu niin hyvälle kuin koivuhalkojen hehkussa paistettu laatuliha.

Lihakset ovat nyt joka puolelta aivan hellänä ja pohdinkin, että miten sitä jaksaa paljon paremmin tehdä "oikeaa työtä" kuin treenata esimerkiksi kuntosalilla? Jos mietitään, että olisi vaikkapa kuntosalilaite, joka simuloisi haravoimista, montako liikettä sillä maksimissaan jaksaisi/viitsisi tehdä, ennen kuin olisi aivan varma ettei voi tehdä enää yhtään enempää? Ei varmasti niin montaa kuin tuon päivän aikana tein. Kai se on se, että näkee työnsä jäljen konkreettisesti ja nälkä kasvaa syödessä: "Jos vielä tuon osan haravoin. Jos vielä vähän tuosta." Siten huomaamattaan on rehkinyt enemmän kuin kuntosalilla ikinä voisi jaksaa! Josta tuli mieleen, että se harrastus pitäisi kyllä taas aloittaa. Huomenna portaita kävellessä robottiaskelin saattaa jäädä kyllä hamaan tulevaisuuteen lisärääkin aloittamisen into.

Mielettömän ihana pitkä viikonloppu! Tällaisia saisi olla enemmän!











Takapihavastaava kuivattelee hikeä puolessa välissä urakkaa.

posted by M @ sunnuntai, toukokuuta 28, 2006