Lihaaaaaaaa!
Tasan viikko rautoja takana. En ole vieläkään saanut aikaiseksi siirtää kamerasta kuvia koneelle, joten tarkkaa ja selkeää kuvaa raudoista saadaan vielä odottaa...Lihanhimo on käsittämätön! Harvassa pehmeässä ruoassa on minkään asteista lihaa. Jogurtitt, bonat, keitot ja muut pehmoruoat alkavat tulla korvista ulos ja pää huutaa punaista sian kylkeä tai mitä tahansa nisäkkään koipea. Tänään sain sitä vihdoin riistakäristyksen muodossa, perunamuusin kera. Ahhhhh! Luoja siunatkoon ruokalan tätejä. Täydellinen ruokalaji, eikä ainuttakaan möykkyä jäänyt rautoihin kiinni. Vajosin melkein polvilleni kiitollisuudesta.
Nälkä on alituinen ystäväni. Kaikki helposti syötävä on harmillista kyllä myös helposti sulavaa, joten parin tunnin välein on sellainen olo, että pitäisi syödä. Viikonloppuna olin hetken kylläinen, sillä söin kunnollista kovaa ruokaa, koska olin sattumoisin turruttanut muiden aistien lisäksi kipuaistimukseni kuningas alkoholilla. Pikkuhiljaa se kipu lähtee, mutta nyt herää kysymys: miksi kilot eivät karise samaa rataa kuin kuminauhojen kanssa? Painavatko raudat niin paljon? "En ole lihava, olen telaketjutettu" :D
Vietin hemmetin hyvän viikonlopun hienojen ihmisten seurassa veneilemässä. Päästiin paluumatkalla oikein linnanmäkimeininkiin kun aallot tekivät monen metrin nousuja ja laskuja. Jahuu!
posted by M @ keskiviikkona, elokuuta 16, 2006
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home