Keijula

i Zoom with my little eyes... something beginning with...

Siinä se nyt on. Pitkään se kesti, mutta vihdoin on käsilaukkukokoinen digikamera! Se on niiiiiiin söpö, että tekisi mieli kiljahdella "Siis mä en kestä, ihana!". Ellei siitä seuraisi sitä, että ryhmä valkotakkisia miehiä kurvaa kulman takaa ja vie mukanaan. Kaikista räpläämistäni kameroista i Zoom oli ehdottomasti näppärin ja suloisin. Minä kun en valokuvaamisesta tai digikameroista ymmärrä tuon taivaallista, joten yritin pärjätä lukion valokuvauskurssin antimilla (joista on jäljellä noin promille) ja tyttömäisellä käytännön laatuvaatimuksella: sen pitää ottaa kuva nopeasti, ei viisi sekuntia sen jälkeen kun laukaisinta painoin. En minä mitään patsaita nimittäin aio kuvata, kunhan haluan räpsiä kuvia tilanteista ja ihmisistä. Ja hampaista tietty :)

Mietin vaatimuksiani ja totesin, että ehdottomasti optinen zoomi, koska logiikkani mukaan digitaalinen zoomi on huijausta, eikä zoomaa vaan rajaa. Huomasin ilokseni, että kaikissa malleissa joita katsoin, oli ladattava akku, joka oli ehdoton vaatimus. Ei mitään naurettavia pattereita. Ne ovat aina loppu kun ei pitäisi ja maksavat törkeästi! Sitten tultiinkin siihen valovoimaan. Kaivelin muistin syövereistä, että jotain tekemistä niillä f-jutuilla oli laadun kanssa, ja nopeudenkin. Ja johan nappasi! Tarkistin vielä netistä, että olen tosiaan oikeassa, että i Zoomissa on hintaluokkaansa nähden ihan siedettävä linssin valovoima.

Tavallaan tosi sääli, että ennen sai/joutui räpläämään filmiä siihen muoviseen kehitys kehikkoon pilkkopimeässä ja sitten pimiössä kehittämään kuvat, tekemään niihin makeita valotusliukuja ja vaikka mitä. Nykyään vain RÄPS ja sitten ei tule edes kehitettyä niitä kuviksi, vaan jäävät kovalevylle homehtumaan kaikki :( Mulla on edelleen tallessa pieni liuska, panoraamakuva kauppatorista mereltä päin. Siinä satamassa ei ole kuin ravintolalaiva Margona ja taustalla näkyy pressanlinna, kaupungintalo, Ruotsin suurlähetystö jne. Olen valottanut kuvan siten, että Havis Amandalla on aamu ja pressanlinnalla ilta. Tasaisesti liu'uttanut sitä peiteliuskaa niin, että sain aikaiseksi sen efektin. Olin 16 ja mielettömän ylpeä kuvasta :)

Digikameroissa on kuitenkin se hyvä puoli, että tulee otettua kuvia sellaisista asioista ja tilanteista, jotka muuten jäisivät ikuistamatta. Tuo suloinen zoomini on nimittäin nyt niin pieni ja näppärä, että sitä voi pitää koko ajan mukana!

p.s. Hammasuutiset: no nyt ne hampaat on vihdoin vähän kipeät. Ihan pikkuruisen vain, mutta kuitenkin. Ehkä tosin siksi, että aamulla unissani löin vahingossa itseäni suoraan niskavedon suun edessä olevaan metalliosaan... Fiksu muija. Kerrottakoon, että kun siihen osuu vaikka kuinka hiljaa, tunne on niin äklö, että siihen herää vaikka koomasta.

posted by M @ lauantaina, toukokuuta 13, 2006