Keijula

Elämä voittaa niskavedon

Kolmas yö niskavedossa takana. Heräsin taas klo 6:10, kuten kahtena muunakin aamuna, mutta yllätyksekseni jokainen pieni liike ei enää sattunutkaan. Illalla vielä sentin asennonvaihtokin vihloi hampaissa, jotka tietysti ovat arat vedon suhteen. Mutta todellakin, aamulla pystyin jo nojaamaan poskea hieman tyynyä kohti, ilman valtavaa kipua. Uinahdin siis vielä tunniksi, enkä joutunut edellisten aamujen tapaan ottamaan vetoa pois. Jess!!! Hampaissa ei vieläkään ole purukipua. Ellei veto olisi joka ilta niin yllättävän kovan tuntuinen, olisin vakuuttunut, että pidän sitä liian löysällä. Oletin, että tulisi samanlainen kipu kuin kuminauhojen kanssa, että ei pystyisi kunnolla pureskelemaan. Pystyy. Hyvin. Mitä nyt se, että kaikki ruoka pitää tuupata haarukalla suun takaosaan jauhettavaksi, että se ei kovin pahasti kerry noihin siipimuttereihin. Tänään jätin myös silikonit pois, sillä eilenkään niistä ei ollut enää mitään jäljellä illalla. Oikean puoleisessa poskessa on pieni rakko ja vasemmassa isompi möykky, joka tuppaa jäämään jatkuvasti nyt jumiin siipimutterin koloihin. Villi tunne. Kipua ei enää kuitenkaan ole. Oikeastaan vain sylkeminen hampaita pestessä tuntuu häijylle, kun suu on erityisen tiukasti kiinni metallissa. Kai tähän sitten pian tottuu?

Yritin aamulla kurkistella käsipeilin avulla, että joko hampaiden väliin on syntynyt rakoa... Eager beaver... Ei ollut, ylläri :) Ehkä viikon tai kahden päästä näkyy jo pikkuruinen kolo?

posted by M @ perjantaina, toukokuuta 12, 2006