Keijula

Huomenna ladon taakse ja niskaveto

Huomenna ne ensimmäiset metallit nyt sitten tulevat suuhun. En ole oikeastaan edes ehtinyt ajattelemaan asiaa, on pitänyt niin kiirettä. Tänään kun istuskelin veneessä Lehtisaaren lähellä ja viskelin siimaa, oli taas aikaa miettiä myös hampaita. Purukipu lähti viikonloppuna ja olen oikeastaan jo tottunut siihen, että kun yritän purra hampaani yhteen, vain yläleuan molempien puolien toiseksiviimeiset hampaat koskettavat alaleuan rivistöön. Kummallinen fiilis. Pureskellessa on kaksi vaihtoehtoa: jauhaa ruokaa kuin kameli nikotiinipurkkamainoksessa tai rouhaista pari kertaa niillä ainoilla toisiaan koskettavilla hampailla ja nielaista jättikokoisia paloja. Ruoansulatus ei pidä siitä, mutta kallistun jatkuvasti jälkimmäiseen.

Tänään tuli ensimmäistä kertaa sellainen mieleen, että mitä jos tämä koko projekti olikin hirvittävä virhe ja että ehkä hampaani oikenevatkin, mutta purentani muuttuu mahdottomaksi ja joudun loppuelämäni syömään neljällä toisiaan koskettavalla hampaalla!?! Okei, hyvin epätodennäköistä, mutta en ollut edes tullut ajatelleeksi, että jokin itse oikomishoidossa saattaisi mennä pieleen. Sen palasissa kyllä (pihtejä ikeniin, verenvuotoa vedetyistä hampaista, särkyä ja kolotusta ja mitä lie), mutta en missään vaiheessa kyseenalaistanut itse hoitoa. Enkä ehkä nytkään aloita, mutta on todella pelottava ajatus kun yhtäkkiä tajuaa, että huomenna minulla on raudat. Ei vielä ihan kokonaan, mutta niskavedon verran ja kyllä ne sieltä jo näkyvät kuitenkin. Ja tuntuvatkin. Koska kaikesta pitää kuitenkin aina hakea jotain positiivista, niin todettakoon, että kun hampaat ovat kipeät, on helppo syödä kohtuullisesti ja pääsee vahingossa laihtumaan. Se laihtuminen kun ei naiselle ole koskaan ennen kesää vastenmielistä :)

Mutta siis HUI!!!!!!!! Kuitenkin iso HUI!!!!!!!!

posted by M @ maanantaina, toukokuuta 08, 2006