Keijula

Kummallista kuntoilua

Zen on maailman paras pieni ystävä. Tahkosin crosstrainerissa sellaisella apinanraivolla ihan huomaamattani, että hyvä kun en pyörtynyt. Kanssakuntoilijat todennäköisesti katselivat epäluuloisena vierestä, että onkohan tuo nyt pimahtanut kun se polkee korvat luimussa silmät kiinni neljättäkymmenettä minuttia samassa masiinassa. Minä olin uppoutuneena Matrix-maailmaan, jossa hyppelin matriiseista toisiin kattoja pitkin ja juoksin kuin gepardi. En edes tajunnut liikkuvani. Kun Zenin Matrix-folderi loppui, hoipuin venyttelyhuoneeseen Mozartin Requiemin tahdissa ja ongin soittimen topin rintamuksesta, jonne olin sen paremman paikan puutteessa tuikannut. Ilmeisesti kone kestää hieman kosteutta, kun ei ainakaan rikki mennyt siellä hiessä uiskennellessaan.

Myöhemmin piipahdin BodyBalance-tunnilla ja totesin olevani A) kankea, B) pötkylä, C) treenannut liian vähän vatsoja ja D) liian huumorintajuinen ryhmäliikuntatunneille. Kohdat A, B ja C ovat korjattavissa ja työn alla, mutta D:n kanssa minulla on oikeasti pieni ongelma. Voisiko ryhmäliikuntatuntien kohdalla joskus lukea, että vain hymyileväisille ihmisille niin minä menisin sinne? Koska ihan oikeasti minua hymyilyttää kun liikun. Ketä ei, jos yrittää vääntäytyä johonkin täysin epäinhimilliseen asentoon tai pomppii ison kumipallon päällä nylkyttämistä imitoiden!?! Ilmeisesti monille pallojumpat ja yogilatekset ovat niin vakava paikka, että siellä ei sovi hymyillä, nauraa tai muutenkaan tehdä muuta kuin keskittyä omaan suoritukseen. Pallojumppatunnilla tasapainotellessani polvillani pallon päällä (sen pitäisi olla fyysisesti mahdotonta), minun teki mieli hihkua kanssajumppareille kannustuksia, mutta se olisi ollut todennäköisesti sosiaalisesti tuomittavaa. Eilen tosin ilahduin valtavasti kun samalle tunnille tulossa oleva neitonen alkoi tuosta noin vain rupattelemaan kanssani! Se on Helsingin mittakaavassa melko harvinaista. Jos yhdessä jaetaan jotain niin perusnoloa kuin pallon päällä vetkutteleminen, niin kai sille voisi sitten nauraakin yhdessä :D

Tuntuu kummalliselta. Tuntuu oudolta ajatella, että kolme viikkoa sitten ei ole liikkunut viikon aikana kertaakaan. Tuntuu oudolta ajatella, että kolme viikkoa sitten olen polttanut päivässä askin tupakkaa. Kummallinen tunne on hyvä tunne :)

posted by M @ keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006