Keijula

Adios niskaveto!

Wohoo! Ei enää KOSKAAN (ainakaan tämän oikomishoidon aikana) niskavetoa!!! Jesjesjesjes! Adios helvetinkone! Adios romahtanut niska! Adios päänsäryt! Adios selällään nukkuminen! Adios! JEAH!

Noin. Siinä aamun jipotus :) Hammaslääkärin sanoin: "no tää oli nyt sitten tässä, loppu on hienosäätöä". Ei kuulema enää montaa kertaa jäljellä. Takarivin taavi on nyt suorassa rivissä ja siitä taempi hammas on kiilautunut kiltisti hiukan sen taakse ja sivuun siten, että se pitää erinomaisesti hampaan paikallaan, eikä päästä sitä vahingossakaan palautumaan takaisin. Nyt kurotaan kiinni ylimääräinen tila, joka takaa siirrettävälle hampaalle tehtiin. Hampaissa siis edelleen powerchainit eli voimaketjut, mutta tällä kertaa koko matkalta siten, että välit tasoittuvat.

Mainitsin myös alemmas vedetystä etuhampaasta ja ilmeisesti sekin hoidetaan sillä voimaketjulla, sillä braketin paikkaa ei vaihdettu, vaan jotain extrajengoja se väänsi tuohon voimaketjuun... En tajua, että jollain hitsin kuminauhoilla saa siirreltyä hampaita.

Irvistelin peilin edessä ja tavallaan tuli hiukan haikea olo, että kohta ne raudat lähtee... Haikea!?! Ihan käsittämätöntä... ettäkö tulisi ikävä näitä kapistuksia? Olen varmaan hieman sekaisin... Ehkä enemmän kuitenkin pelottaa, että mitä rautojen jälkeen laitetaan? Tuleeko joku ihme kitalakilevitin vai rautalanka vai mikä ja kuinka se vaikuttaa puheeseen jne... Jotenkin rautoihin on niin tottunut, että sisäpuolella oleva kapistus tuntuu paljon pelottavammalta ja epämiellyttävämmältä. No, sen näkee sitten!

Jippijippijee! :D

posted by M @ tiistaina, tammikuuta 30, 2007